Kainuun juurille -päiväretki lauantaina 8.7.2017, matkakertomus

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuo
koskien ärjyt ja surkeat suot!…

Retkiaamu valkeni aurinkoisena, aivan kuin tilauksesta. Ensimmäiset matkalle lähtijät astuivat Revon liikenteen tilauslinja-autoon jo seitsemän aikoihin Muhoksella. Matkalta lähtijöitä poimittiin kyytiin Utajärveltä, Rokuan tienhaarasta, Niskalta sekä Vaalasta. Kaikkiaan mukana oli 23 sukuseuran jäsentä.

Kontiomäen huoltoasemalla pysähdyttiin pienen jaloittelun verran. Osa matkalaisista kävi tutustumassa lähistöllä olevaa merkittävää kloriittimineraalia sisältävään kallioperäesiintymään.

Matka jatkui Kajaaniin, mistä poimittiin mukaan Kainuun matkaoppaat ry:n opas, joka luotsasi meitä ennalta sovittuihin tutustumiskohteisiin. Erittäin ammattitaitoista ja monipuolista opastusta oli matkalaisilla ilo seurata päivän mittaa Paltaniemellä, Kajaanin Karolineburgissa sekä Vuolijoella.

Paltaniemellä ihailtiin kuuluisaa kuvakirkkoa. Maalaukset kiersivät kirkon katon kokonaisuudessaan. Mielenkiintoa ja hämmästystä seurueessa aiheutti kirkon oven yläpuolelle maalattu teos, minkä aihe – Ylösnousemus – oli saanut aikanaan naiset kieltäytymään tulemasta lainkaan sisälle kirkkoon. Teosta oli kohun jälkeen jouduttu osittain poistamaan.

Paltaniemellä kävimme myös tutustumassa Keisarin talliin. Keisarin talli on Suomen vanhin museorakennus. Aleksanteri I einehti vuonna 1819 tallissa seurueineen.

Kajaanissa kävimme kartanohotelli Karolineburgissa kahvilla. Kahvi maistuikin upeassa ympäristössä todella hyvältä. Kartanon puutarha-aluetta ihailtiin ja kävipä itsellänikin mielessä, että olisipa ollut mielenkiintoista elää noita kartanon kulta-aikoja.

Matka jatkui kahvittelun jälkeen kohti Vuolijokea. Vuolijoen kirkko oli seuraava käyntikohteemme. Kirkko on hieno kivikirkko, vaikkakin odotettua lämpimämpi kylmän Paltaniemen kirkon jälkeen. Vuolijoen kirkon pihalla retkeläisistä otettiin alla oleva yhteiskuva.

Päivä jatkui Vuolijoen talonpoikaismuseolla, Riihipihalla. Ruokailun jälkeen tutustuimme Riihipihan museoalueeseen, missä oli esineistöä runsaasti laidasta laitaan.

Klo 16 aikaan oli vuorossa päivän virallisempi osuus, sukukokous. Kokouksessa käsiteltiin vuosikokouksen sääntöjen määräämät asiat. Hallituksen erovuoroiset jäsenet valittiin hallitukseen uudestaan, joten kokoonpanoon ei tullut muutoksia.

Vuolijoen viimeinen käyntikohde oli Käkisaaren, Käkilahden alue. Kantaisämme Kustaa Halonen on asunut kyseisellä alueella ennen muuttamistaan Utajärvelle, Ahmakseen. Paikallisoppaanamme toimi sukuseuran jäsen Eine Väyrynen, joka oli sopinut Käkilahden Haatajalaan tutustumiskäynnin.

Nykyisin talo käyttää nimeä Haataja. Haatajan isäntäväki otti meidät avosylin vastaan. He olivat varanneet esille vanhoja valokuvia joihin saimme tutustua, sekä tilan kunniakirjan, minkä perhe oli saanut tilan pysyttyä yli 200 vuotta saman suvun hallinnassa. Muistoksi ja kiitokseksi käynnistämme lahjoitimme isäntäväelle utajärvisen käsityötaitajan, Kyllikki Häikiön kutoman ripsiliinan.

Aurinkoinen päivä oli kääntynyt vähitellen illaksi. Tyyntä ja aurinkoista Oulujärveä hetken ihailtuamme Haatajan rannasta käsin lähdimme kotimatkalle. Retkipäivä oli ollut mielenkiintoinen ja nähtävää ja muisteltavaa saimme melkoisesti yhden päivän osalle.

Haluankin omalta osaltani kiittää kaikkia mukana olleita. Te teitte päivästä muistorikkaan, yhteisen sukupäivän.

Lämpöistä kesän jatkoa toivotellen
Maikki Väänänen, sukuseuran siht.

Hanna Väänäsen ottamia retkikuvia voit katsella täältä.

Kategoria(t): Sukukokous. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.